Niin kuin otsikko jo kertoo se on nyt virallista. Kävin tänään viimestä kertaa koululla. Eropaperit on nyt jätetty. En palaa enään tälle samalle alalle. Lähihoitajan ala on nyt lopullisesti unohdettu. Jäin silti vielä kirjoille tulevaa opiskelua varten. Nyt voin keskittyä pelkästään paranemiseen. Mun piti miettiä uutta alaa, koska vuodenvaihteen jälkeen alkaa jo jotain aloja. Saa nähdä mille alalle päädyn loppujen lopuks. Mä en tiedä mikä mua oikeesti kiinnostaa. Hätiköidysti tehdyt päätökset ei oo mukavia. En tiedä vielä millon palaan kouluun. Todennäkösesti vasta ensi syksynä. Mulla ei oo nyt voimavaroja käydä koulua. Mä haluun rauhassa miettii tätä koko juttuu. Mä en haluu, että tän hetkiset päätökset vaikuttaa mun loppu elämään negatiivisesti. Sen takii kaikki on niin vaikeeta. Virheisiin ei oo varaa.
Mulla on tällä hetkellä liikaa asioita päässä. Pitäis parantuu sekä valita oikee ala. Tuntuu, että mä en pysty kumpaakaan. Molemmat vie niin paljon voimia. Meen yks asia kerralla. Mä en haluu edetä liian nopeesti, muuten lopputulos ei oo hyvä. Toivottavasti tää mun elämä menee vielä oikeeseen suuntaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mä vaan vajoon syvemmälle. Pitää päästä ihmisten ilmoille, ettei käy samoin kuin yläasteen lopulla. Silloin mä eristäydyin kaikista ihmisistä. Se on alku mun paranemiselle. Mä haluun elää normaalin nuoren ihmisen elämää. Ehkä vielä joku päivä saan mahdollisuuden siheen. Mun mieliala on sentään ollu melkeen normaali parina viime päivänä. Se on ainoo hyvä asia tällä hetkellä. Käännän nyt sivun mun elämässä ja jätän vanhan taakse. Tästä alkaa uusi luku.
Mulla on tällä hetkellä liikaa asioita päässä. Pitäis parantuu sekä valita oikee ala. Tuntuu, että mä en pysty kumpaakaan. Molemmat vie niin paljon voimia. Meen yks asia kerralla. Mä en haluu edetä liian nopeesti, muuten lopputulos ei oo hyvä. Toivottavasti tää mun elämä menee vielä oikeeseen suuntaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mä vaan vajoon syvemmälle. Pitää päästä ihmisten ilmoille, ettei käy samoin kuin yläasteen lopulla. Silloin mä eristäydyin kaikista ihmisistä. Se on alku mun paranemiselle. Mä haluun elää normaalin nuoren ihmisen elämää. Ehkä vielä joku päivä saan mahdollisuuden siheen. Mun mieliala on sentään ollu melkeen normaali parina viime päivänä. Se on ainoo hyvä asia tällä hetkellä. Käännän nyt sivun mun elämässä ja jätän vanhan taakse. Tästä alkaa uusi luku.
Hei, ihan pakko tulla kommentoimaan vaan, että I feel ya! Keskeytin itte kans amiksen kahden vuoden opiskelun jälkeen ja tiedän kokemuksesta, että se on pelottava hyppy tuntemattomaan. Mutta tärkeintä on oma jaksaminen ja se, että tekee sitä, mistä oikeasti tykkää. Tsemppiä munki puolesta vielä!
VastaaPoistahttps://www.dilemmapublishing.fi/