Ahdistus on tän päivän sana. Mä itken. Kyyneleet valuu mun silmistä. Sairasloma alkoi virallisesti tänään. Otin aikaa ittelleni, koska mun pää ei enään kestäny. Terveys tulee ennen opiskelua ja jos mulla ei oo terveys kunnossa, niin opiskelu ei suju. Tää on ollu ahdistavaa sekä stressaavaa aikaa mulle. Nyt saan pienen tauon kaikesta. Tätä oon pyytäny. Meen kouluun vasta sitte, kun oon tarpeeks hyvässä kunnossa. Siihen voi mennä aikaa, mutta sitä mä tarviin. En tiiä meenkö enään takas samalle alalle. Tää lähihoitaja ala tuntu aluks oikeelta, mutta enään mä en oo varma. Mä oon alkanu epäilee itteeni ja tätä alaa. Olikohan tää sittenkään oikee valinta?
Vielä eilen mä yritin mennä kouluun, mutta siitä ei tullu mitään. Laitoin kenkiä jalkaan kädet täristen. Sillon mä päätin, että mä en enään jaksa tätä. Nyt mä yritän saada mun olon helpottumaan. En vaan tiedä miten. Mä oon jo liian syvällä. Sieltä ei nousta ihan helpolla. Välillä tuntuu siltä, että mä en ees haluu parantuu. On myös niitä päiviä, kun mä ajattelen ihan toisin. En tiedä kumpi päivä tänään on. Mulla on jotenkin luovuttaja fiilis. Mä petin kaikki muut ja samalla itteni. Ne usko, että mä pystyn tähän. Ihan alkuun mäki jopa uskoin. Nyt se usko on hävinny kokonaan. Mä jään nyt parantelemaan itteeni. Saa nähä missä kunnossa mä oon kuukauden päästä.
Voimia! Muista että et oo pettänyt ketään, vaikka koulu ei maistu ja ala ei just nyt tunnu omalta. Hyvä että sä otat aikaa itsellesi ja selvität mikä sun tuleva ammatti on, on ihan ok ja normaalia miettiä mikä sun ala on. Mäkin olen ammattia opiskelessa tajunnut että ei se ookkaan mun juttu ja vaihtanut muulle linjalle. Me ollaan kuitenkin täällä vaan kerran, joten jokaisella on oikeus löytää sellainen työ mistä nauttii vaikka siihen menisikin hieman aikaa :)
VastaaPoistaKiitos! Juu mä tässä mietin ittelleni uutta alaa
Poista