Kesäkuun kuunnelluimmat biisit

Taas on yksi kuukausi melkeen loppunut. On aika katsoa taakseppäin ja fiilistellä biisejä joita on tullut kuunneltua eniten. Löysin taas uusia biisejä listalle, mikä on tietysti kiva. Mitä biisejä te kuuntelitte viime kuussa eniten? Kertokaa ihmeessä tonne alas. Lista johon lisään biisejä on aina sama. Sieltä löytyy vähän kaikkee. Käykää ihmeessä katsomassa lista tästä. Saa myös seurata, jos siltä tuntuu. Mennään nyt fiilistelemään näitä biisejä.

Päiväkirjamerkintä la 27.5.2017

"Mä en tiiä, et mitä mun pitäis ajatella. Miks jätkät ei voi sanoo suoraan, jos ne ei oo kiinnostuneita tai jos ne on. Onks se niin vaikeeta? Vertti (nimi muutettu) on antanu jotain merkkei, mut en kuitenkaa oo ihan varma. Haluisin kuulla silt suoraan mitä se ajattelee musta. Tommonen vihjailu ei oo kivaa. Ei se kuitenkaa oo kiinnostunu musta siinä mielessä. Miks kukaan nyt olis. Me ei olla edetty yhtään mihinkään. 

Se ei oo sanonu kertaakaa mua nätiks suoraa. Pientä vihjailuu on kyl ollu. Mä en tiiä, et pelkääks se omia tunteitaan vai mun reaktioo. Mä haluisin, et jätkät sanoo suoraan mitä ne ajattelee. Mä haluun kuulla Vertiltä suoraan, et mä oon nätti tai mukava. Ehkä mä en sit oo, ku se ei oo sanonu mulle kertaakaan noita. Vähän epäilyttää tää meijän juttu. Ehkä se kaipaa vaa juttuseuraa eikä muuta. Mun tietääkseni se on kuitenki sinkku."

Runoja vuosien takaa

Tähän alkuun mä haluun sanoo, että nää runot on joitakin vuosia vanhoja. Mä löysin nää mun vanhasta päiväkirjasta. Nää ei oo mitään parhainta laatua. Mä en oo myöskään mikään hyvä runojen kirjoittaja. Ehkä vielä joku päivä mä saan hiottuu mun runoista paljon selkeempiä. Nää runot on vähän tönkköjä. 

"Tuuli kuiskaa korvaasi sä oot arvoton

Joka kerta, kun tuuli osuu korvaasi kuulet sen saman lauseen

 Luulet sen toistavan samaa lausetta vaikka se on hiljaa"

"Hiljaisuus on rauhallinen ja ihana asia

Sitä vain kuulee, niin harvoin

Pään sisällä kaikki riitelee ja huutaa

Se rikkoo hiljaisuuden"

"Haluaisit elää, mutta et voi

Jokin estää sinua

Se tuntuu aivan kauhealta

Polte rinnassa sekä päässä

Haluaisit saada sen ulos

Joudut maksamaan hengelläsi, muuten et saa sitä koskaan pois"

"Kyynel silmäkulmassa

Elämä hajalla

Kaikki pielessä

Mytty täynnä roskaa, mutta ei roskista missään"

"Sade huuhtoo kaiken pois

Elämä huuhtoutuu sen mukana

Arvoton, kylmä sekä kova

Ei sitä kukaan jaksa

Vähitellen kaikki hiipuu pois

Kylmä totuus vain jää"

"Ääni päässä käskee satuttamaan

Se suorastaan pakottaa

Sitä vastaan on vaikea taistella

Se on liian kova vastus

Se on kuitenkin vastus, joka pitäisi kukistaa"

Päiväkirjamerkintä ke 28.6.2017

"Kielikurssi on nyt ohi. Hyvä matka oli. Tietysti valitettavaa löytyy. Mä en jaksa puida niitä enää. Sain kavereita matkalta. Niihin oli ihan sika kiva tutustuu. Onneks en jääny yksin. Tutustuin kolmeen ihanaan ihmiseen. Oli kiva saada uusia kavereita. Toivottavasti pidetään vielä yhteyttä ja nähdään vielä. Matkalla ei tapahtunu mulle mitään erikoista. Tanssin kyl ihan hulluna. Se oli kivaa. Rusketuin jonkun verran sekä paloin. Mun olkapäät palo, mut ei onneks pahasti. Uin joka päivä, koska siel oli tosi kuuma. Kuumin päivä oli eka lauantai. Sillon oli jotain 36 astetta. Shoppailin vaatteita ittelleni. Paljon kaikkee tuli tehtyy. Rahan arvonen matka oli. Tykkäsin! Menisin uudestaan, jos en jännittäis englannin puhumista noin paljoo. Voin siis suositella. Paras matka millä oon ollu. Sain olla ilman vanhempii. Se teki myös matkasta hyvän. Nyt on muistoja. Tää kesä on alkanu hyvin. Toivottavasti loppuu yhtä hyvin."

Tästä voit vielä lukea postauksen kielikurssista, jos kiinnostaa. Sieltä löytyy koko matka kokonaisuudessaan. 

Viikon miinukset ja plussat

Pitkästä aikaa olis vuorossa viikon miinukset ja plussat. Siitä on kauan, kun mä oon viimeks tehnyt tälläsen postauksen. Postauksen ideana olis siis kertoo mitä hyvää ja huonoa tällä viikolla on tapahtunu. Huonoja asioita tapahtu tällä viikolla valitettavan paljon. Hyvät asiat jäi vähiin tällä kertaa. Toivottavasti ens viikko menee vähän paremmin. Kyllä se elämä alkaa vielä joskus hymyilemään.

Alotetaan plussista:
+ Puhuin mun tunteista
+ Kävin vamoksessa

Sitten olis miinusten vuoro:
- Satutin itteeni
- Mua ahdistin todella paljon
- Makasin myös masentuneena vaan sängyssä
- Söin vähän huonosti koko viikon
- En jaksanu siivota mun huonetta

Mitä tapahtuu?

Ärsyttää olla minä. Mä en kestä tätä. Mä pelkään omaa mieltäni. Nää ajatukset tappaa mut. Mun on vaikee hengittää. Sänky tuntuu houkuttelevalta. Mä haluisin jäädä tähän vaan makaamaan. Tuuli osuu ikkunoihin. Samalla se rikkoo mun ajatukset. Mä pelkään itteeni ja tätä maailmaa. Mä haluun pois täältä. Kaikki on ihan sekasin. Vaikee tunnistaa mikä on omaa. Tuntuu niin vieraalta. Ei tää oo mun kroppa eikä mieli. En mä viiltele tai ajatellu tappaa itteeni. Joku muu ajatteli tehdä ne mun puolesta. Se ohjaa mun käsiä. Se pakottaa mut tähän. Mä yritän taistella vastaan. Välillä se on niin helppoa. 

Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin vaikeelta. Mä en oo enään mun omassa kropassa. Mä katson maailmaa sen ulkopuolelta. Tuntuu niin oudolta. Mä näytän vieraalta. Mun on vaikee tunnistaa itteeni. Mun ulkokuoressa on halkeemia. Mä yritän korjata niitä, mutta liian myöhään. Niitä on vaikeempi korjata, kun mä luulinkaan. Ehkä niitä ei pysty enään korjaamaan. Pari laastaria sinne tänne. Ne peittää halkeamat, mutta ei korjaa niitä. Vaan mä voin korjata kaiken, mutta miten.

Kaikki menee aina pieleen

 Mulla on outo olo. Mun masennus haluu muistuttaa ittestään. Miks se ei vaan voi lähtee pois ja jättää mua rauhaan. Tuolla takaraivossa se asuu. Välillä se tulee esille. Se haluu vetää mut alas. Mä en haluis taas vajota pohjalle asti. Mitä mun pitää tehä, että tää tunne lähtee pois? Tätä mä kysyn itseltäni, mutta mä en osaa vastata. Mä yritän kuitenkin pitää toivon, jos sen avulla pääsis pois tästä kaikesta. Mulla on suuri turhautumisen vaara. Tää elämä ei oo aina mennyt niinkuin mä haluan. Meneekö edes kenenkään elämä suunnitelmien mukaan? Masennus haluais mut takas, mutta mä en oo vielä ottanut ehdotusta vastaan. Jos mä meen takas vanhaan, niin mä joudun luopumaan mun elämästä. Mulla ei oo ehkä valinnanvaraa. Mun pää haluu takas, mutta sydän ei. Mä vajoon sinne hiljalleen. 

Mun sisällä vyöryy kaikki tunteet. Tää on ihan kauheeta. Mun ulkokuori hajoaa. Sattuu joka puolelle. Mä en kestä tätä kaikkee. Mä haluun pois tästä todellisuudesta. Mä oon niin väsyny. Tää on tunne jota mä en haluu, että kukaan joutuu kokee. Mä haluun vaan sulkee mun silmät tältä kaikelta. Mä en enään osaa auttaa itteeni. 

Mun ahdistus on ollut pahinta mahdollista laatuu viime aikoina. Löin taas päätä ja jalkoja seinään. Mä kärsin todella paljon. Alennuin sitte pahimpaan. Mä en ees haluu sanoo sitä sanaa. Mua itkettää ajatella sitä. Mä yritin taistella monta tuntii. Pää ei vaan kestäny. Siitä ei syntynyt mitään hyvää. Kaikki meni hetkessä pilalle. Mä haluisin pyyhkii kaiken pois, jos se olis mahdollista. Ilmeisesti mun mieli on liian sairas. Tää sairas mieli pitää saada pois mun päästä, mutta miten. Mä haluisin vaan parantuu. 

Elämä lipuu ohi.

Kaikki näyttää niin tyyneltä, mutta totuus on toinen. 

Sisällä mieli huutaa. 

Se yrittää päästä ulos.

Ulkokuori särkyy.

Se ei enään pysty pitämään asioita sisällään.

Kaikki särkyy. 

Elämä menee sekaisin.

Loppu on lähellä.

Se rikkoo kaiken lopullisesti.