torstai 28. syyskuuta 2017

Miks just mä?






Niin miks just mä? Tää on sellanen kysymys johon mä en löydä koskaan vastausta. Mä en enään jaksa tätä. Mä oon todella turhautunu. Mun pää räjähtää tätä menoo. Mä oon taas menossa samaan missä mä olin 2014-2015. Ne oli mun pahimmat masennus vuodet. Mä haluisin vaan unohtaa ne vuodet, mutta en pysty. Mä olin jo melkeen unohta miltä tuntuu olla masentunu. Ei tää oo oikeen, että tää koko juttu tulee takasin. Mä vaan haluisin unohtaa tän kaiken. 

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Päiväkirjamerkintä pe 20.1.2017

"Tyhjä elämä. Yks lause riittää kuvailemaan mun elämää. Haluun, et joku täyttää sen aukon. Vaikka joku uus kaveriporukka tai kiva poika. Haluun taas tuntee miltä onnellisuus tuntuu. Muistan sen vielä huonosti. Kohta sekin muisto häviää. Saattaa mennä vielä kauan ennenkun tunnen oikeeta onnellisuutta uudestaan. Harmittaa paljon. En oo vielä ettiny onnellisuutta. Odotan oikeeta hetkee. Kyllä niitä hetkiä tulee vielä. Alotan sen ettimisen laihduttamalla. Sen jälkeen korjaan mun sosiaalisen elämän. Niistä kahesta on hyvä alottaa. Sillain se onnellisuus alkaa pikkuhiljaa löytyy. Onnellisuus on tärkee asia. Yritän myös panostaa muihin asioihin. En haluu jättää mitään taka-alalle. Se vaan, että mulla ei oikeen oo muita asioita mitkä ois yhtä tärkeitä. Tää on ehkä tärkein.

Onnellisuus:
- Hyvä sosiaalinen elämä
- Parempi kroppa
- Kivempi tyyli
- Hyvä rakkaus
- Paremmat hiukset"

En tiiä mitä mun päässä on liikkunu. Ei se onnellisuus tolleen löydy. Tiedän sen nyt. 

lauantai 23. syyskuuta 2017

Unelmani on...

Käydä Disneylandissä,
Käydä Amerikassa,
Syödä maailman hienoimmassa ravintolassa,
Vielä joskus työskennellä sairaanhoitajana,
Käydä muotinäytöksessä,
Käydä Islannissa,
Voittaa joku kilpailu,
Nähdä Cannes film festival ulkopuolelta,



Parantua 100 prosenttisesti,
Matkustella Murun kanssa,
Elää 100-vuotiaaksi,
Hankkia kani,
Mennä tomorrowlandiin,
Muuttaa Murun kanssa omaan kämppään, 

Asua eri maassa,

Mennä piknikille Efeltornin edustalla olevalle nurmikolle

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mitä suomalaisuus on?

Suomalaisuus on sinisen järven peilityyni pinta, tammikuun kirpeä aamupakkanen sekä kiiretön hetki saunan lauteilla. Se on kaksi kynttilää ikkunan vieressä, kymmeniä tarinoita sankaruudesta ja hiljainen kunnioitus. Se on revontulet taivaalla talven pimeydessä, koskematon lumipeite sekä maahan tiputettu katse. Suomalaisuus on sanattomuus, kävely hiljaisessa metsässä, aamukahvin tuoksu ja sinivalkoinen lippu tangossa. Se on halu tulla kuulluksi, halu auttaa. Se on keskikesän yötön yö, laiturilta veteen kastetut varpaat, sisu ja periksiantamattomuus. Se on 100-vuotinen taival, ja jossain kovan kuoren alla piileksivä ylpeys isänmaasta. 
Suomalaisuus on hieno asia. Kanna siis suomalaisuuttasi ylpeydellä. Arvosta sekä kunnioita sitä mitä meillä on. Suomalaisuus on arvokkain asia mitä suomalaiselta voi löytyä. Pidä siitä hyvä huoli. Äläkä koskaan päästä siitä irti. 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Lauantai päivän ostoksia

Kävin tänään vähän shoppailemassa. Matkaan tarttu jotakin ostoksia. Kaikki on ostettu Kaaresta. Joka kaupassa oli alennukset, joten tää oli hyvä päivä käydä ostoksilla. Tarpeellista kamaa tuli kylläkin ostettua. 

Nää hupparit on vähän lyhyempää mallia. Yritin kuitenki kattoo, ettei napa näy. Niin lyhyistä mä en oikeen tykkää. Molemmat hupparit H&M.
Hinta: 14.90e/ kpl

Muumikalenteri vuodelle 2018. Mun nykyinen kalenteri loppuu jouluna, joten päätin ostaa uuden. Tää kalenteri on ostettu suomalaisesta kirjakaupasta.
Hinta: 17.00e 

Puuteri mulla meni rikki vähän aikaa sitte. Oon silti käyttäny sitä vaikka se oli ihan säpäleinä. Uudelle oli tarvetta. Puuteri on ostettu sokokselta.
Hinta: 12.50e

tiistai 12. syyskuuta 2017

Päiväkirjamerkintä 30.12.2016

Huom oon sairastanut keskivaikean masennuksen. Kaikki mitä tää päiväkirjamerkintä sisältää liittyy pelkästään mun masennukseen.

"Haluun satuttaa itteeni. Mua vituttaa ihan sikana. Miks äiti ja Ella (nimi muutettu) vittuilee mulle koko ajan? Ihan kun mä oisin tappanu jonkun. Tuntuu koko ajan siltä, että mua rankastaan jostain. Miks mun pitää kestää tää kaikki paska? Enkö oo muka kärsiny tarpeeks. Lomalla pitäis saada rentoutuu, mut ei tää mitää lomaa oo ollu. Oon oikeesti todella lähellä loppuu. Muutos kannattaa tehä aikasemmin. Kärsin ja se näkyy ulospäin, mut ei ne älyy sitä. Kuinka tyhmä pitää olla. Mua vaan vituttaa niin paljon. En kuulu tänne maailmaan. Oon kuullu ja nähny sen liian monta kertaa. Voiks tää painajainen jo loppuu. Mua ei enään naurata. Haluisin herää täst unest. En vaan voi, koska tää ei oo unta. Miks mulle tapahtuu tää. Just MULLE! Haluisin olla normaali iloinen nuori. Vielä joskus haluun nauraa kunnolla. Mun elämä on huonoin elämä mitä voi kenellekkään antaa. Kukaan ei vois elää mun elämää päivää enempää. Tää on niin kauheeta. Joka suunnasta tulee vittuiluu, sun joka päivänen arki on kärsimystä sä haluut satuttaa ittees joka päivä.Tääl eletään vaan kerran, et miks mun elämä on tällänen."

torstai 7. syyskuuta 2017

Lempi matkakuvat vuosien varrelta

Tää kuva on otettu kesällä 2016 Kreikassa. Oltiin aina samalla hotellin rannalla ottamassa aurinkoo. Tästä huomaa, että mä oon aika palanu naamasta ja olkapäistä. Sillon oli tosi kuuma. En varmaa muistanu laitta aurinkorasvaa tarpeeks. Mulla on vielä otsatukka märkä tässä kuvassa. Mulla oli myös tohon aikaan otsatukka, joka ei sopinu mulle yhtää. Ja tientenki duck face piti tunkee tähänkin kuvaan. 

Tää kuva on otettu samaiselta reissulta Kreikasta. Oltiin ensimmäisenä iltana syömässä hyvässä ravintolassa. En nyt muista ravintolan nimeä. Syötiin kaikki sama kala annos. Me syötiin iskän kanssa puokkiin kahen hengen annos ja äiti söi yhen hengen annoksen. Ruoka oli kyllä hyvää. Ainoo kala mikä ei meille oikeen menny oli lohi. Se oli vähän ylikypsää. Muuten kaikki kelpas. 

Nää lukot on Pariisista. Tätä siltaa ei muuten enään oo. Olisin joku päivä halunnu jättää oman lukkoni samaiselle sillalle. Tän sillan kaiteet romahti, kun niissä oli liikaa painoo. Oltiin Pariisissa 2014. Se silta oli tosi hienon näkönen. Kaiteet oli täynnä lukkoja. Näkymätki oli kivat. Tän kuvan päätin ottaa, kun näin yhen naisen ottavan kuvaa tälleen. Noi lukot näkyy kivasti täs. Tässä kuvassa näkee myös kuinka paljon tossa oli lukkoja.

Samalta reissulta otettu kuva. Tykkään tästä kuvasta mustavalkosena. Käytiin myös eiffel tornin huipulla. Näkymät oli kyllä ihanat. Olisin halunnu nähä tän vielä illalla kaikki valot päällä. Ikävä kyllä meijän hotelli oli sen verran kaukana, ettei viititty tulla takas enään. Päivälläkin se näytti tosi hienolta. Vielä joku kerta meen uudestaan Pariisiin kattoo eiffel tornii illalla.

Tää kuva on viime Maltan matkalta. Tykkään erityisesti noista väreistä. Vesi oli niin kirkasta, että näki pohjaan. Sinä päivänä oli todella kuuma. Piti olla koko ajan uimassa. Auringon otto oli taas vähän vaikeempaa, koska koko saari oli muhkuraista kalliota. Tää oli sellanen pieni saari minne piti mennä venellä. Matka kesti joku 2 tuntii. Oli kyllä matkan arvonen saari. Haluisin tonne uudestaan. Ehkä vielä joku päivä. 

Sama Maltan matka. Tää kuva on otettu Valetassa. Hienot näkymät oli. Sieltä näki joka paikkaan. Nähtiin Sliemaan asti, jossa meijän hotelli oli. Se ei näy tässä kuvassa, koska Sliema on oikeella. Matka kesti vaan 5-10 minuuttia. Oltiin muuten tosi korkeella. Oisin voinu jäädä kattoo maisemii tonne koko päiväks.

Ajattelin tehdä vielä joskus mun matkakuvista toisen version. Tällä kertaa oli vähän uudempaa matskua. Ens kerralla voisin näyttää mun lapsuuden ajan matka kuvia. Sieltä löytyy enemän kuvia missä mä oon. En oo vähään aikaan kuvannut itteeni matkoilla. Oon enemmän ottanu maisemakuvia. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Lävistykset jotka haluiasin tulevaisuudessa ottaa

Mitä tähän sen enempää kertomaan. Esittelen teille lävistykset jotka haluaisin ottaa tulevaisuudessa. Saa nähä tuunko koskaan ottamaan näitä kaikkia. Toivottavasti ainakin yhden näistä tuun näkemään mun kropassa / naamassa. 

Helix  

Napakoru 

Nännilävistykset 
Näistä en oo ihan varma, koska oon kuullu että nää sattuu todella paljon. Mulla on taas aika alhanen kipukynnys, joten saa nähä.

Nenäkoru 

Tragus
(kaikki kuvat on otettu lävistysliikkeen sivuilta)
© Diary of life
Maira Gall