Toinen päivä on ohi

Alotin Vamoksen eilen jännittyneillä fiiliksillä. Oli kyllä todella kiva päivä. Yllätyin positiivisesti kuinka paljon tykkäsin paikasta ja omasta ryhmästäni. Toivottavasti muulloinkin on yhtä kivaa. Mä en haluu ahdistuu sinne menemisestä. Tän Vamoksen mä haluun pitää kivana ja turvallisena paikkana. Eilen oli helppo päivä. Tehtiin melkeen koko päivä yhdessä ruokaa. Tänään oli myös kiva päivä. Käytiin Annantalolla keramiikka pajassa. Mä en oo mikään suuri taiteilija, mutta kyllä siitä savesta jotain synty. Saven käsittelyn jälkeen kädet oli tietenkin ihan punaset. Muuta ei tänään keretty tekemään, koska aika loppui kesken. Huomenna on sitte viimenen päivä ennen ens viikkoa. Huomenna olis luvassa keilausta. Tää viikko on pelkkää toimintaa, eikä vaan istumista. Odotan innolla tulevia päiviä Vamoksessa. 

Tänään ei sitten muuta tapahdu. Ainoostaan huone pitäis siivota. Saa nähdä tuunko tekemään sitä. Pitäis saada motivaatiota jostain. Oon todella laiska siivoomaan, mikä on tietysti huono juttu. Teen sen aina pakon edestä. Uloskin on jo tullut ihanan valoisaa. Huomaa, että kevät on tullu. Vähän lämpimämpää vois kyllä olla. Tuuli on niin kova, että se laskee lämpötilaa jonkun verran. Vielä ei pysty vaihtamaan ohuempaan takkiin. Ton lisääntyneen valoisuuden takia pitäis mennä kuvaamaan enemmän. Tykkään ottaa luontokuvia, mutta se on nyt vähän jäänyt viime aikoina. Jatkan nyt kuitenkin everything sucks-sarjan kattomista. (Suosittelen katsomaan, koska sarja on aika mukaansa tempaava.)  

Oon liian kipee keksimään hyvää otsikkoa

Pari viime päivää on menny sängyn pohjalla. Tulin sunnuntaina kipeeks. Sain jonkin sortin mahataudin. En tiiä mistä tänkin sain. Alku päivinä join vaan, koska ruoka ällötti liikaa. Aluks juomakaan ei menny, koska se tuli aina vaan ulos. En viiti kertoo siitä sen enempää. Tän taudin aikana on tullu laihduttuu jonkin verran. Kauhee olo oli, niin kun kaikki mahataudin kokeneet tietää. Kaiken ton lisäks mua vielä pyörrytti ihan sikana. En sitte pysty nousemaan sängystä ilman, että meinasin kaatuu lattialle. Ainoostaan hätätilanteissa menin vessaan. Tänään on jo parempi päivä vaikka heikottaa vähän. Muiden päivien olotilaan verrattuna tänään vaikuttaa olevan paras päivä. Kyllä tää tästä ohi menee.

Olin eilen kuitenkin tapaamisessa. En viittinyt siirtää sitä, koska oli jo parempi olo. Kävin tapaamassa Vamoksen ohjaajia, koska alotan sielä tukiryhmän. Jos joku ei tiedä mikä Vamos on, niin kannattaa kattoo netistä tarkemmin. Lyhyesti selitettynä se on paikka missä tuetaan 16-29 vuotiaita nuoria/aikuisia elämässä eteenpäin. Mä meen sinne, koska mä haluun vahvistaa itteeni ja sen avulla päästä eroon  mun sairauksista. Alotan mun matkan kohti paranemista. Uskalsin vihdoinkin ottaa itteeni niskasta kiinni ja kattoo tulevaisuuteen. Tää toiminta tapahtuu päivisin mikä on oikeen hyvä. Koulua kun ei käy, niin mulla ei oo muuta kun aikaa. Alotan Vamoksella ens maanantaina. Käyn sielä kolme kertaa viikossa. Näin on hyvä alottaa normaali rytmi taas. Se on ollu vähän hukassa viime aikoina. Kerrankin elämässä tapahtuu jotain positiivista.

Jään nyt parantumaan tänne mun sohvalle, että oon sitte maanantaina kunnossa.

Päiväkirjamerkintä ti 24.4.2017

"Mä en voi uskoo, että joku poika vois tykätä musta tälläsenä. Mä en tuu koskaan riittämään kellekkään. Mä en oo niin kun muut. Massasta erottuminen huonolla tavalla on paha juttu. Miks mä en voi olla niin kun muut. Eli laiha, kaunis, pituudeltaan pitkä sekä pitkät hiukset. Mä oon just kaikkee muuta. Eli läski, ruma pituudeltaan lyhyt sekä mulla on lyhyet hiukset. Ei nyt kukaan vois pitää oikeesti tälläsestä tytöstä. Ei kukaan haluu kehuu mua kauniiks. Kaikki haluu vaa kauniita seksikäitä tyttöjä, joita on kiva kosketella. Mä en tuu koskaan olee yhtä laiha, ku muut tytöt. Ärsyttää olla erillainen nuori.
 Mä ymmärrän miks jätkät ei haluu kehuu mua. Mun elämä on ihan perseestä. Mä haluisin, et joku Jätkä sanois mulle et oon kaunis. Onks se liikaa pyydetty. On varmaa. Ärsyttää niin paljon olla minä tällä hetkellä. Muhun ihastuu vaan lihavat ja rumat jätkät. Tietenki mua miellyttää mies jolla on sixpack, mut ei semmonen muhun nyt rakastuis. En tuu koskaan löytää ketään joka pitäis must aidosti. Oikeesti miks mun pitää olla tämmönen! Pystyispä keiken muuttaa sormia napsauttamalla. Tekisin sen heti. No toivotaan, et tilanne tulis muuttumaan viel joskus. Kai se on mahollista."

Mikä mua vaivaa?

Fiilikset on mitä huonoimmat. Mun mieli on taas laskenu. Se muuttu yhtäkkiä. (Mä en jaksa näitä mun mielen vaihteluita.) Alku viikko alko tasasin mielin. Mä en ollu ilonen enkä masentunu. Mä en oikein tuntenu mitään, mutta silti mulla oli jotenki parempi olo. Nyt se kaikki on taas hävinny. Mun mieli on ihan sekasin, liian sekasin. Mä oon heikko ihminen. Mä ehdin jo hetken luulla, että mulla on parempi kausi menossa. Ärsyttää niin kamalasti. Miks mä en voi olla normaali. Mä en oo enään oma itteni. Mun mielen ja kropan on vallannu joku muu. Mä en pysty ohjailemaan sitä. Se joku muu päätti pimeimpänä hetkenä, että mun elämä ei oo elämisen arvonen. Tein sen mitä ei olis pitäny tehä, satutin itteeni. Mitä mulle on oikeen tapahtunu?

(Laatu on mitä on, koska luonnonvaloa ei ollu tarpeeks)

Monta kertaa mä yritin kirjottaa tänne jotain, mutta mä en vaan jaksanu. Mun mieli ei jaksanu tuottaa järkevää tekstiä. Päätin sitte olla kirjottamatta. Sen takia mun blogi on ollu viime aikoina vähän hiljanen. Pahoittelut siitä. En silti ikinä hylkäis mun blogia. Tää on mun turvapaikka ja tulee aina olemaan. Yritän panostaa tähän vähän enemmän. Mua on itteenikin häirinny mun hiljasuus, joten siihen tulee nyt muutos. Ajattelin alkaa kirjottaa tänne enemmän mun fiiliksistä ja päivistä. Ne tuntuu luontevimmilta aiheilta.

Tästä ei nyt tuu yhtään mitään. Mun käsiin sattuu ihan liikaa. Pää on ihan pyörällä. Voisko tän kaiken vaan lopettaa?

Ps. kevät on nyt virallisesti alkanu, joten banneri vaihtu keväisempään. Bannerissa on leskenlehti, koska se kuvastaa kevättä. Joka vuodenaikana tulee muuten uus banneri. 

Päiväkirjamerkintä ma 3.4.2017

"Elämä menee hitaasti eteenpäin. Aika kuluu todella hitaasti. Elämässä ei tapahdu mitään. Mä en nää mun kavereitakaan yhtään. Kaikki mun yläaste aikaset kaverit jäi, ku koulu loppu. Eli ei mulla oo kavereita joita nähä. Mun elämä on tosi tylsää. Haluun elämän josta voi nauttii. Mä en pysty nauttimaan tälläsestä elämästä. Istun joka päivä kotona tietokoneella. Haluun myös sosiaalista elämää.
Toivottavasti ens vuonna amiksessa menee paremmin. Yritän saada kavereita, jotta mun elämästä tulis muuttumisen arvonen. Oon vaan niin ujo mun sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Yritän kuitenki, koska en haluu olla koko elämää yksin. Mä en vaan tiiä miten mä tutustun uusiin ihmisiin. Mä osaan olla vaan ärsyttävä. Toivotaan, että joku haluis liittyy mun seuraan. Oon kuitenki mukava ihminen, joka vaan kaipaa kavereita. Mun elämästä puuttuu kaverit ja oikeenlainen rakkaus. Jos saan molemmat, niin mun elämästä voi tulla taas onnellinen. Sitä mä kaipaan. No kohta ainaki toinen asia korjaantuu, ku meen amikseen. Ehkä tähänki tarinaan saadaan onnellinen loppu."