lauantai 23. maaliskuuta 2019

viikon kouluasut


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Viime ajan kuunnelluimmat biisit














tiistai 12. maaliskuuta 2019

#Bodypositive

Tän postauksen julkaiseminen tuntuu vähän jännittävältä. Tää postaus liittyy mun yhteen tän vuoden tavoitteeseen, eli opi rakastamaan itseäsi. Yritän siis kohottaa mun itsetuntoa tän projektin avulla. Mulla ei oo koskaan ollut mikään paras itsetunto, mutta nyt otin itteäni niskasta kiinni ja teen asian eteen jotain. 
Mä oon melkeinpä aina inhonnut mun ulkonäköä. On mulla päivä milloin tykkään miltä näytän, mutta ne on vaan päiviä. Oon ihminen joka vertaa itseään muihin vaikka niin ei kuuluis tehdä. Se vaan pilaa mun päivän, kun mietin että mitä parempaa muissa on. Kaikki ihmiset on hyviä ja kauniita omalla tavallaan. Mä oon hyvä just tälläisenä kun mä oon. Yritän toistaa näitä lauseita ittelleni. 
Nykypäivän kauneusihanteet on mennyt ihan kauheiksi mun mielestä. Pitää olla laiha ja samalla muotoja, ei saa olla yhtään vatsamakkaroita eikä epäpuhtauksia ihossa. Tää varmasti pilaa monen tytön itsetunnon. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ne haluaa. Ei medialla ole oikeutta määrätä minkälaiselta ihmisen pitää näyttää. Vain sä voit päättää miltä sä saat näyttää.


Mä sairastan tai oikeestaan kärsin Dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä (Body Dysmorphic Disorder). Tää on eka kerta, kun puhun tästä missään. Tää voi olla aika vieras asia, joten ehkä pieni selvennys auttais. Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö on mielenterveysongelma, josta kärsivä henkilö on jatkuvasti tyytymätön omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Häiriöstä kärsivää henkilöä vaivaa jokin normaali tai vain lievästi poikkeava kehonosa, kuten nenä tai korvat. Henkilö myös kokee ulkonäkönsä vastenmieliseksi, sosiaalisia suhteita haittaavaksi, rumaksi tai jopa toisissa inhoa herättäväksi. Lainaus oli suoraan wikipediasta, koska tota on vähän vaikea selittää. 
Tää kaikki alko yläaste ikäisenä. Kaikki muut oli muka kauniimpia ja laihempia, kuin mä. Mä oon aina inhonnut mun mahaa. Oon yrittänyt laihduttaa monia kertoja tuloksetta. Nyt päätin, että tää kaikki saa loppua. Mä oon tällänen ja tuun aina olemaan, eikä siinä oo mitään vikaa. Enään tää ei häiritse mun elämää joka päiväisesti. Mulla on myös hyviä viikkoja ja oon ylpeä niistä. Tästä alkaa mun tie hyvään itsetuntoon. 


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Hengissä ollaan

Täällä taas. En oo käyny täällä blogissa niin pitkään aikaan. Tuntuu ikuisuudelta. Teki mieli kirjoittaa, joten tässä sitä ollaan. En enää osaa tätä juttua, mutta eiköhän tää tästä. Oon halunnut jo monta kertaa palata, mutta se on aina tyssännyt johonkin. Mulla oli oikeastaan ikävä tätä kaikkea. Tauko teki ihan hyvää, koska menetin mun inspiraation. Jouduin pakottamaan itteni kirjottamaan, eikä se tuntunut hyvältä. Unohdin mun blogin olemassaolon jossain vaiheessa (miten tän voi unohtaa). Yhtenä päivänä meinasin jopa poistaa tän, mutta sitte joku käänsi pään. Saa nähdä miten jatkan tätä mun blogia tästä edes.

Pienet kuulumiset tekis varmaan hyvää. Lopetin kirjoittamisen elokuun puolessavälissä, joten tehdään aikahyppy sinne. Alotin koulun elokuun alussa. Oon siis tällä hetkellä amiksessa lääkealalla. Opiskelu alko hyvin. Koko syksy meni koulussa opiskellessa. Alotin myös tanssin uudestaan monen vuoden tauon jälkeen, mutta se ei mennyt hyvin. Mun selkä tuli todella kipeeks ja en pystynyt kävelemään ollenkaan. Jouduin olemaan koulusta pois 2 viikkoa. Jatkoin kyllä sen jälkeen normaalisti elämää.
Talvi koitti eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Vietettiin luokan kesken kivat pikkujoulut. Joululoma tuli kanssa vietettyä. Sain kivoja joululahjoja tänäkin vuonna. Paras lahja oli ehkä dna testi ja sadetakki. Uuden vuoden vietin mun hyvän kaverin kanssa. Vietettiin kivaa aikaa kuunnellen musiikkia ja syöden herkkuja.
Vuosi 2019 ja alkoi mun ensimmäinen työharjoittelu. Olin harjoittelussa apteekissa 6 viikkoa. Oli kiva vaihtaa ympäristöä vähäksi aikaa. Apteekki tuntui heti kodilta. Tykkäsin olla sielä. En olis halunnut palata kouluun, mutta pakko oli. Harjoittelun jälkeen oli hiihtoloma. Sen ajan käytin kotona olemiseen ja nukkumiseen. Latasin akkuja koulua varten. Nyt oon ollut jo viime  ja tän viikon koulussa. Tuntu oudolta palata. En enää osannu olla koulussa. Hassua. Saa nähdä mitä kevät tuo tullessa. Erikoisia suunnitelmia ei nimittäin ole.

Jatkan tästä mun blogin kirjottamista. Oli kiva palata. Toivottavasti joku on edes vielä täällä lukemassa mun blogia. 
© Diary of life
Maira Gall