Mä haluan nyt vaan avautuu tänne. Mua on häirinny tää asia jo jonkun aikaa. Oikeestaan jo monta vuotta, mut mä en oo vaan uskaltanu kertoo tästä asiasta kenellekkään. Tää postaus tulee olemaan pelkkää mun avautumista/valittamista, joten jos et kestä valitusta nii älä lue tätä postausta. Mä haluun vaan päästää mun tunteet ulos.
Mä oon aina ollu vähän isompikokosempi ku muut. Se asia ei häirinny mua pienenä. Vasta ala-asteen lopulla mä aloin miettii asiaa enemmän. Kaikki alko kuutos luokasta. Mä katoin itteeni peilistä ja tokasin, että mä oon läski ja ruma. Siitä alko vaikeet vuodet. Ylä aste aikoihin mun mielestä kaikki muut tytöt näytti paljon laihemmilta ja kauniimmilta, kun mä. Se asia häiritsi mua todella paljon. Mä halusin olla paljon laihempi ja kauniimpi, että musta tykättäis enemmän. Mä halusin myös ite tykätä ittestäni, mut mä en vaan pystyny siihen. Siihen aikaan mä aloin myös meikkaamaan enemmän, mut sekää ei auttanu. Mun itsetunto ei kohonnu yhtää. Alon myös laihduttaa, mut huonolla tuloksella. Mä edelleen vaan vihasin mun ulkonäköö.
Kasiluokalla kaikki paheni. Mä lihoin ja se vaan pahens mun näkemystä ittestäni. Mul oli jonkun aikaa bulimia oireiluu. Se oli mulla ajottaista eli sitä ei tapahtunu päivittäin. Mä en enää kestäny itteeni. Mä en voinu enää kattoo itteeni peilist. Aloin taas laihduttaa. Tällä kertaa vähän paremmalla tuloksella. Mä laihduin jonkun verran. Sillon mä taas hymyilin pitkästä aikaa. Tietenkää se ei riittäny mulle. Mä halusin laihtuu lisää. Mulla vaan ei ollu tarpeeks tahdonvoimaa, joten mun laihdutus jäi siihen. Sen hetkisessä painossa mä pysyin jonkun aikaa. Se häiritsi mua paljon, koska mun mielestä mä vaa painoin liikaa. Edelleen mä pidin itteeni todella rumana ja lihavana. Mä ajattelin ettei kukaa tykkää musta, ku mä näytän tältä.
Ysiluokalla mulla oli samat ulkonäköpaineet. Mun paino alko heittelee eri suuntiin. Mä laihduin ja lihoin. Mun bulimia oireilu tuli takas. Mun naamaan tuli paljon finnejä, joka häiritsi mua paljon. Mä yritin peittää niitä vahvalla meikillä. Musta tuntu, ettää kukaan ei pitäny mua kauniina. Mä en enää pystyny elää itteni kanssa. Mä häpesin itteeni niin paljon. Ysillä mä en yrittäny enää laihduttaa. Mä mielummin peitin mun kropan isoilla vaatteilla. Mulla ei koskaan ollu tiukkoja vaatteita päällä. Mä katoin aina netistä kauniitten mallien kuvia ja ihannoin niitä. Jopa tulostin niitä ja liimasin mun päiväkirjaan. Laitoin ne kuvat piiloon mun vanhemmilta, ettei ne vaan nähny mitä olin tulostanu. Ysiluokka ei ollu mulle helppoin.
2016 syksyllä mä aloin laihduttaa taas. Mulla oli herkkulakko joka kesti noin kuukauden. Sen lakon aikana mä laihduin joku vähän päälle 2 kiloo. Mä olin tyytyväinen hetken ajan, mut se ei kestäny kauaa. Mä halusin taas laihtuu lisää. Aloin käymään salilla kerran viikossa. Mun muutos projekti alko siitä. Tällä kertaa mä halusin muuttaa muutaki kun mun painoo. Mä katoin edelleen muita tyttöjä kateellisina. Muut oli paljon kauniimpia. Mä aina mietin, että mitä jätkät näki niissä tytöissä. Miks kukaan ei tykänny musta. Ajattelin, et mussa on jotain vikaa. Yritin pukeutuu, niin ku muut tytöt. Ei se muutanu asiaa. Jatkoin mun muutosta. En pystyny olemaa oma itteni, ku näin itteni niin vääristyneesti. Joka kerta ku katoin peiliin en keksiny mitää hyvää sanottavaa ittestäni.
Nykypäivänä mun ajatusmalli on vähän muuttunu. Tilanne on myös vähän erillainen. Bulimia oireilua mulla ei enään oo. Oon saanu sen loppumaan. Laihdutus on kyllä jatkunu. Mä oon nyt laihtunu viime syksystä noin 10 kiloo. Nyt mä oon vihdoinki tyytyväinen siihen mitä vaaka mulle näyttää. Mä en silti tykkää mun vatsasta, koska se ei oo mikään pyykkilauta. Siihen mulla on vielä vähän matkaa. Mulla on vieläki ulkonäköpaineita. Mä oon yrittäny peiliin katsoessa sanoo aina jotain hyvää mun ulkonäöstä. Mä oon yrittäny tykätä itestäni enemmän. Se on vieläki vähän vaikeeta. Mä katon välillä vieläki muita tyttöjä kateellisina, mut oon yrittäny lopettaa itteni vertailun. Parempaan suuntaan ollaan kuitenki menossa. Mä en oo kuitenkaa koskaan kuullu niitä tiettyjä sanoja. Kukaan ei oo koskaan aidosti sanonu mulle "sä oot tosi kaunis."
Ei kommentteja
Lähetä kommentti