Huom oon sairastanut keskivaikean masennuksen. Kaikki mitä tää päiväkirjamerkintä sisältää liittyy pelkästään mun masennukseen.
"Haluun satuttaa itteeni. Mua vituttaa ihan sikana. Miks äiti ja Ella (nimi muutettu) vittuilee mulle koko ajan? Ihan kun mä oisin tappanu jonkun. Tuntuu koko ajan siltä, että mua rankastaan jostain. Miks mun pitää kestää tää kaikki paska? Enkö oo muka kärsiny tarpeeks. Lomalla pitäis saada rentoutuu, mut ei tää mitää lomaa oo ollu. Oon oikeesti todella lähellä loppuu. Muutos kannattaa tehä aikasemmin. Kärsin ja se näkyy ulospäin, mut ei ne älyy sitä. Kuinka tyhmä pitää olla. Mua vaan vituttaa niin paljon. En kuulu tänne maailmaan. Oon kuullu ja nähny sen liian monta kertaa. Voiks tää painajainen jo loppuu. Mua ei enään naurata. Haluisin herää täst unest. En vaan voi, koska tää ei oo unta. Miks mulle tapahtuu tää. Just MULLE! Haluisin olla normaali iloinen nuori. Vielä joskus haluun nauraa kunnolla. Mun elämä on huonoin elämä mitä voi kenellekkään antaa. Kukaan ei vois elää mun elämää päivää enempää. Tää on niin kauheeta. Joka suunnasta tulee vittuiluu, sun joka päivänen arki on kärsimystä sä haluut satuttaa ittees joka päivä.Tääl eletään vaan kerran, et miks mun elämä on tällänen."
Ei kommentteja
Lähetä kommentti