Mä en osaa pukee mun tunteita sanoiks, koska niitä on aivan liikaa. Mä en tiiä mitä mä teen niitten kanssa. Viime aikoina mun mieliala on vaihdellu aika paljon. Se on menny ylös ja alas. On ollu huonoja päiviä ja on ollu myös hyviä päiviä. Mä en osaa kertoo miten mulla menee, jos joku kysyis. Helppohan se on valehdella, mutta mä en haluis. Totuutta on vaan niin vaikee kertoo.
Viime aikoina mua on ahdistanu aika paljon. Eniten mua on ahdistanu koulu ja tuleva työharjottelu. Mä en tiiä onko se normaalii tuntee näin melkeen joka päivä. Tekis mieli luovuttaa koulun suhteen. Tuntuu vaan, että koulu on liian kova pala mulle. Mun pää hajoo tätä menoo. Mä en tiiä kauan mä kestän tällä tavoin. Joka aamu mun tekis mieli jäädää kotiin nukkumaan. Päivän alottaminen on mulle vaikeeta. Kouluun mä oon kuitenkin menny joka aamu. (tai siis melkeen joka aamu.) Koulu ei oo mun paikka. Mä en yksinkertasesti jaksa panostaa opiskeluun. Mulla ei oo voimavaroja siihen. Mä uuvun jo siitä, että mä joudun menemään kouluun paikan päälle. Se ärsyttää.
Mä oon todella turhautunu. Mä meinasin taas yks päivä satuttaa itteeni, mutta en alentunut siihen. Pystyin välttämään sen. Tästä huomaa sen, että mä oon taas pohjalla. Ei tunnu yhtään kivalta. Mun on aika vaikee käydä tunteita läpi. Mä en vaan jostain syystä osaa käsitellä niitä. Mä yleensä jätän ne vaan mun oman pään sisään. Niistä puhuminen muille on todella vaikeeta. Mun nauru on vähissä tällä hetkellä. Toivottavasti mä pystyn selviytymään tästä. Tää on koettu jo kerran. Mä en haluis kokee tätä toista kertaa. Tää ei oo oikein. Tuntuu vaan, että mun ahdistus kasvaa kasvamistaan. Se tunne valtaa mun kehon ja mä lamaannun. Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa! Mä en saa tätä pois mun päästä. Haluun tällä hetkellä tauon kaikesta, jotta voin hengittää. Tää maailma on vaan liian iso ja pelottava paikka mulle ja mun ajatuksille. Mä en kuulu tänne.
Tsemppihaleja <3
VastaaPoistaSun blogilla on tosi kaunis ulkoasu, aivan ihana :)
Paljon jaksamista sulle! Sä saatat olla nyt pohjalla, mutta oot silti tosi vahva ihminen; et satuttanut itteäs vaikka olisit halunnut, ja se vaatii ihan älyttömästi voimaa. Tunteita saattaa olla vaikea käsitellä ääneen, ja vaikka niistä puhuminen voikin tehdä hetkeks vielä ahdistuneemman olon, pitkällä aikavälillä se kuitenkin yleensä auttaa. Jos mahdollista, kevennä opintoja. Ota aikaa ittelles. Tee vaan sitä, mitä ite haluat. Ja kun ahdistaa oikeen paljon, juo hitaasti iso lasi kylmää vettä, hengitä syvään ja listaa ajatukset vaikka paperille. Mä toivon kovasti että sä selviydyt tilanteestas. Ja uskon, että tuutkin selviytymään; sä oot kokenut sen jo aiemmin ja päässyt siitä yli, eli sulla on valtavasti voimia. Ei vaan saa luovuttaa, vaikka kuinka väsyttää. Ja jos haluat jutella jollekin samoja juttuja läpikäyvälle tai ihan muuten vaan, mulle voi tulla juttelemaan (laita vaikka s-postia lettersbyerikablog [at] gmail.com). Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos paljon tästä tsemppi kommentista <3
Poista