Oon liian kipee keksimään hyvää otsikkoa

Pari viime päivää on menny sängyn pohjalla. Tulin sunnuntaina kipeeks. Sain jonkin sortin mahataudin. En tiiä mistä tänkin sain. Alku päivinä join vaan, koska ruoka ällötti liikaa. Aluks juomakaan ei menny, koska se tuli aina vaan ulos. En viiti kertoo siitä sen enempää. Tän taudin aikana on tullu laihduttuu jonkin verran. Kauhee olo oli, niin kun kaikki mahataudin kokeneet tietää. Kaiken ton lisäks mua vielä pyörrytti ihan sikana. En sitte pysty nousemaan sängystä ilman, että meinasin kaatuu lattialle. Ainoostaan hätätilanteissa menin vessaan. Tänään on jo parempi päivä vaikka heikottaa vähän. Muiden päivien olotilaan verrattuna tänään vaikuttaa olevan paras päivä. Kyllä tää tästä ohi menee.

Olin eilen kuitenkin tapaamisessa. En viittinyt siirtää sitä, koska oli jo parempi olo. Kävin tapaamassa Vamoksen ohjaajia, koska alotan sielä tukiryhmän. Jos joku ei tiedä mikä Vamos on, niin kannattaa kattoo netistä tarkemmin. Lyhyesti selitettynä se on paikka missä tuetaan 16-29 vuotiaita nuoria/aikuisia elämässä eteenpäin. Mä meen sinne, koska mä haluun vahvistaa itteeni ja sen avulla päästä eroon  mun sairauksista. Alotan mun matkan kohti paranemista. Uskalsin vihdoinkin ottaa itteeni niskasta kiinni ja kattoo tulevaisuuteen. Tää toiminta tapahtuu päivisin mikä on oikeen hyvä. Koulua kun ei käy, niin mulla ei oo muuta kun aikaa. Alotan Vamoksella ens maanantaina. Käyn sielä kolme kertaa viikossa. Näin on hyvä alottaa normaali rytmi taas. Se on ollu vähän hukassa viime aikoina. Kerrankin elämässä tapahtuu jotain positiivista.

Jään nyt parantumaan tänne mun sohvalle, että oon sitte maanantaina kunnossa.