Mitä tapahtuu?

Ärsyttää olla minä. Mä en kestä tätä. Mä pelkään omaa mieltäni. Nää ajatukset tappaa mut. Mun on vaikee hengittää. Sänky tuntuu houkuttelevalta. Mä haluisin jäädä tähän vaan makaamaan. Tuuli osuu ikkunoihin. Samalla se rikkoo mun ajatukset. Mä pelkään itteeni ja tätä maailmaa. Mä haluun pois täältä. Kaikki on ihan sekasin. Vaikee tunnistaa mikä on omaa. Tuntuu niin vieraalta. Ei tää oo mun kroppa eikä mieli. En mä viiltele tai ajatellu tappaa itteeni. Joku muu ajatteli tehdä ne mun puolesta. Se ohjaa mun käsiä. Se pakottaa mut tähän. Mä yritän taistella vastaan. Välillä se on niin helppoa. 

Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin vaikeelta. Mä en oo enään mun omassa kropassa. Mä katson maailmaa sen ulkopuolelta. Tuntuu niin oudolta. Mä näytän vieraalta. Mun on vaikee tunnistaa itteeni. Mun ulkokuoressa on halkeemia. Mä yritän korjata niitä, mutta liian myöhään. Niitä on vaikeempi korjata, kun mä luulinkaan. Ehkä niitä ei pysty enään korjaamaan. Pari laastaria sinne tänne. Ne peittää halkeamat, mutta ei korjaa niitä. Vaan mä voin korjata kaiken, mutta miten.