Kaikki menee aina pieleen

 Mulla on outo olo. Mun masennus haluu muistuttaa ittestään. Miks se ei vaan voi lähtee pois ja jättää mua rauhaan. Tuolla takaraivossa se asuu. Välillä se tulee esille. Se haluu vetää mut alas. Mä en haluis taas vajota pohjalle asti. Mitä mun pitää tehä, että tää tunne lähtee pois? Tätä mä kysyn itseltäni, mutta mä en osaa vastata. Mä yritän kuitenkin pitää toivon, jos sen avulla pääsis pois tästä kaikesta. Mulla on suuri turhautumisen vaara. Tää elämä ei oo aina mennyt niinkuin mä haluan. Meneekö edes kenenkään elämä suunnitelmien mukaan? Masennus haluais mut takas, mutta mä en oo vielä ottanut ehdotusta vastaan. Jos mä meen takas vanhaan, niin mä joudun luopumaan mun elämästä. Mulla ei oo ehkä valinnanvaraa. Mun pää haluu takas, mutta sydän ei. Mä vajoon sinne hiljalleen. 

Mun sisällä vyöryy kaikki tunteet. Tää on ihan kauheeta. Mun ulkokuori hajoaa. Sattuu joka puolelle. Mä en kestä tätä kaikkee. Mä haluun pois tästä todellisuudesta. Mä oon niin väsyny. Tää on tunne jota mä en haluu, että kukaan joutuu kokee. Mä haluun vaan sulkee mun silmät tältä kaikelta. Mä en enään osaa auttaa itteeni. 

Mun ahdistus on ollut pahinta mahdollista laatuu viime aikoina. Löin taas päätä ja jalkoja seinään. Mä kärsin todella paljon. Alennuin sitte pahimpaan. Mä en ees haluu sanoo sitä sanaa. Mua itkettää ajatella sitä. Mä yritin taistella monta tuntii. Pää ei vaan kestäny. Siitä ei syntynyt mitään hyvää. Kaikki meni hetkessä pilalle. Mä haluisin pyyhkii kaiken pois, jos se olis mahdollista. Ilmeisesti mun mieli on liian sairas. Tää sairas mieli pitää saada pois mun päästä, mutta miten. Mä haluisin vaan parantuu. 

Elämä lipuu ohi.

Kaikki näyttää niin tyyneltä, mutta totuus on toinen. 

Sisällä mieli huutaa. 

Se yrittää päästä ulos.

Ulkokuori särkyy.

Se ei enään pysty pitämään asioita sisällään.

Kaikki särkyy. 

Elämä menee sekaisin.

Loppu on lähellä.

Se rikkoo kaiken lopullisesti.