Elämänmuutos

Voiko elämänmuutoksen tehä näin nuorena? Vastaus on totta kai voi. Haluun tehä tän muutoksen nyt enkä vasta sitte kun on liian myöhästä. Mun kohalla elämänmuutos tarkottaa: ruokavalion muutosta, liikunnan sekä sosiaalisten tilanteiden lisäämistä. Haluun muuttaa näitä asioita mun elämässä. En tietenkään pyri täydellisyyteen, koska kenenkään elämä ei oo täydellistä. Se pitää kuitenki hyväksyy. Elämä voi silti olla hyvä ja onnellinen. 

Ruokavalio muutoksella pistän mun ruokavalion parempaan kuntoon. Mä en oo koskaan syöny mitenkää maailman terveellisimmin. Roskaruokaa tuli syötyy kylläki enemmän ala-ja yläaste ikäsenä. En enää syö roskaruokaa kamalasti. Siihen varmaan vaikuttaa se, että mä oon vegaani. Jätin lihan pois 2015 keväällä. Sillon mä boikotoin pelkästään lihaa. Nykyään mä en syö lehmänmaito tuotteita, lihaa sekä kananmunia. Kalaa ja muita eläintenmaito tuotteita mä kyllä syön. En siis oo täysin vegaani. 

Mitä mä siis haluan muuttaa mun ruokavaliossa: 

Valmis ruuat pois. Syön nyt jo aika vähän valmisruokii, mut sekin määrä on liikaa mulle. Niissä on liikaa suolaa ja rasvaa. Ne on aika kaloripitosia. Valkonen riisi pois. Vaihdan sen tummaan. Se on paljon terveellisempää. Mun tulee syötyy jonkun verran riisii, joten toi on hyvä muutos. Hiilihapolliset juomat vähemmälle. Oon aika kova juomaan limuja, joten mun pitää vähentää niitä. Yks limu viikossa saa riittää. Papuja pitää lisätä. Pavuissa on paljon proteiinii ja sitä mä tarviin. Niin kun sanotaan, pavut on kasvisruokailijan proteeiini. Veden juontii pitää myös lisätä. Juon nykyään todella vähän vettä. Mul tulee juotuu viikossa ehkä 2-3 lasii. Se on todella todella vähän. En ees tiiä paljon sitä pitäis juoda päivässä / viikossa. Hedelmiä mun pitää myös lisätä mun ruokavalioon. En syö päivittäin hedelmiä. Ainaki yks hedelmä pitäis joka päivä syödä, jotta sais tarvittavat vitamiinit.

Liikunta on ihmiselle elintärkeetä. Sen takia mun pitää lisätä liikuntaa. Oon nyt pari vuotta laiminlyönyt liikuntaa. Se on huono asia. Lopetin mun harrastuksen 2015 alkupuolella, koska sain vamman mun selkään. Harrastin sillon tanssia. Alotin baletin neljä vuotiaana ja siitä asti olin harrastanu pelkästään tanssia. Tosin en balettia. Harrastin showtanssia koko ala-ja yläasteen. Yläasteella lisäsin mun tanssitunteja. kasiluokalla mul oli 9 tuntii viikossa. Saatoin olla samana päivänä monta tuntii treenamassa. Rakastin tanssia ja rakastan edelleen.
Olin sillon ihan hyvässä kunnossa. Jaksoin liikkuu pitkiä aikoja hengästymättä. Yhtenä päivänä kaikki vaan loppu. Sain niin pahoja selkäkipuja, etten voinu enään liikkuu. Mun piti lopettaa tanssi kokonaan. Olin vuoden liikuntakyvytön. Nyt tänä päivänä oon parantunut jotenkin. Vamman takia mulle on kuitenki jääny kipuja selkään sekä mulla on skolioosi. Nää asiat vaikuttaa edelleen mun liikkumiseen. En oo enään niin hyvässä kunnossa enkä pysty tekemään samoja asioita ku ennen. Haluun kuitenkin alottaa jonkun liikunnan jotta saisin mun kunnon kohenemaan. Pystyn harrastamaan liikuntaa missä ei tarvii juosta. Kyllä mulle sopiva liikuntamuoto löytyy.

Sosiaalisia tilanteita mun pitää lisätä. Tarkotan tällä sitä, että mun pitää olla enemmän ihmisten kanssa. Suurin osa yläaste aikasista kavereista on jääny. Tarviin oikeestaan uusia kavereita. Amiksessa mul on kuitenki mahollisuus tutustuu uusiin ihmisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelon takia mun on vähän vaikee tehä uusia ihmissuhteita. Otan itteeni niskasta kiinni ja yritän oikeesti. Olis kiva saada uusia kavereita koulusta. Alan harjottelemaan näitä sosiaalisia tilanteita enemmän, jotta pääsisin yli tästä pelosta. Tähän sairauteen / pelkoon auttaa vaan altistaminen. Haluun päästä yli tästä. Eli osana elämänmuutosta on myös parantuminen. Siihen voi kyllä mennä vähän aikaa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mä toivon että mä onnistun tässä elämänmuutoksessa. Teen tätä kuitenkin askel kerrallaan, jotta lopputulos olis paras mahollinen.