Mielen alamäki

Haluisin taas luovuttaa, mutta en voi. Miten mä pääsin taas tähän pisteeseen? Luovuttaminen on ollut mun mielessä jo jonkin aikaa Se on alkanu vetämään mua sen puoleensa. Mä en enään jaksa. Hetken aikaa mä jo luulin parantuneeni, mutta ei. Alamäki on taas alkanu mun mielessä. Miten tää on mahollista. Tuntuu, että koulu ja kaikki on mulle liikaa. Ehkä mä en oo vielä valmis tähän elämään. Tarvisin toisen tauon, mutta se ei vie mua eteenpäin. Tällä kertaa mä haluun saada jotain aikaseks. Mua ahistaa ajatus, että joutuisin luopumaan oikeesta elämästä taas kerran. Sain just mun elämästä palasen takaisin. Oon pysyny koko kesän vahvana. Yritin tsempata, mutta ehkä sekin oli liikaa vaadittu. Tälläkään kertaa mä en tiiä mitä pitäis tehä. Haluisin kadota olemattomiin.

Oon yrittänyt mennä elämässä eteenpäin, mutta se on vienyt voimia. Ponnistelen päivästä toiseen. En tiedä miten suhtautua tähän. Tuntuu, että tää on todella suuri pala mulle. Mä en millään haluis luovuttaa. Haluun saada mun elämän kuntoon. Haluun käydä kouluu ja saada uusia kavereita. Sekään ei näytä onnistuvan multa. Mä oisin halunnu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mennä kouluun ahistumatta. Joudun elämään mun elämää puolikuntosena. Mä kuulen taas ne samat lauseet mun päässä: tapa ittes, sä oot arvoton. Mä oon aina rakastanu näitä ääniä. Ne on ollu mun mukana jo monta vuotta. Lääkityksen avulla mä sain pienen tauon niistä. Sekään ei kestäny kauaa. Miks just mulle käy näin? Mä kyllä pystyn tähän. Mä haluun ainaki uskoo siihen. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Mun mieli flippaa. Mä sekoon taas ja erkaannun tästä elämästä.